*

MillaJaakkola

Mitä eroa on päihtymisellä ja päihtymisellä?

Alkoholi on päihde. Kannabis on päihde. Amfetamiini, LSD ja heroiini ovat päihteitä. Jopa niin arkiset kemikaalit, kuin kofeiini ja nikotiini, täyttävät päihteen määritelmän.

Päihde on aine, joka päihdyttää.

Mitähän päihtyminen sitten on? Yleisestä suhtautumisesta päätellen se on pitkälti synonyymi sekaisin menemiselle. Ja "sekaisin" oleminen totta kai merkitsee elämänhallinnan ja itsekontrollin menetystä.

Yeah right.

Luettelemani seitsemän esimerkkiä vaikuttavat kaikki eri tavoin. Viisi ensimmäistä ovat niin erilaisia, että ne luokitellaan kukin eri kategoriaan: deliriantit/depressantit, kannabis/kannabinoidit (lajikkeesta riippuen myös mieto psykedeeli), stimulantit, (varsinaiset) psykedeelit ja opiaatit/opioidit. Lisäksi voisi vielä mainita muiden kategorioiden tyylipuhtaina edustajina sedatiivi-ryhmästä diatsepaami, sekä dissosiatiiveista ketamiini.

Erilaisia keskushermostoa kutittelevia aineita on lukemattomia. Niiden ominaisuudet vaihtelevat niin paljon, että yllä mainittuja kategorioita on turvallisempaa käyttää adjektiiveina kuin ehdottomina luokitteluina. Jokaisen yksilöllisen kemikaalin vaikutuksessa on aina useita näistä liukusäätimistä, mahdollisesti jokaista.

 

Tässä kohtaa pitäisi olla ilmiselvää, ettei "päihtymys" ole millään tavalla yksi, yhtenäinen olotila, joka aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän saman suuntaisia vaikutuksia - ainakin haittoja. "Päihtymisellä" tarkoitetaan niin laajaa kirjoa eri tavoilla muuntunteita tajunnantiloja, ettei niiden vertaaminen toisiinsa ole mielekästä, puhumattakaan niputtamisesta yhden suoraviivaisesti tulkitun kattotermin alle.

 

Kofeiini ja nikotiini ovat stimulantteja, kuten amfetamiini ja kokaiinikin. Jokaisen näiden vaikutus on toki yksilöllinen, mutta mikään niistä ei aiheuta ihmiselle minkäänlaista sekavuustilaa. Päinvastoin, amfetamiinia ja eräitä muita stimulantteja käytetään adhd:n lääkitsemiseen keskittymiskyvyn parantamiseksi. Mielikuva pirinarkkarista edustaa vain pientä osaa käyttäjistä.

 

Vahvatkin stimulantit voi jossain määrin käsittää kokemuksellisesti, mikäli on tupakoinut ja juonut kahvia. Useimmat kategoriat ovat kuitenkin niin vieraita kansan enemmistölle, että monet olettavat niiden muistuttavan pääpiirteiltään alkoholia. Tämä arvaus ampuu metrin verran maalista ohi.

 

"Päihtyminen" saattaa siis tarkoittaa

piristymistä,

väsymistä,

fyysistä rentoutumista,

ajattelun vaikeutta,

ajattelun avartumista tavanomaisten mielikuvien yli,

motorisia vaikeuksia,

fiilis siitä että on tosi kivaa,

itsensä näkeminen sellaisena kuin todellisuudessa on,

fyysistä euforiaa,

fyysistä dysforiaa,

valveunien näkemistä,

fiililstä siitä ettei ymmärrä mitään mistään ja pelottaa,

sosiaalisen jännityksen poistumista,

itsensä kokemista superhyväksi tyypiksi,

koko- tai puolitiedottomaan tilaan hankkiutumista

tai jopa sellaisen myrkytyksen hankkimista, joka laittaa oksentamaan syliinsä ravintolassa.

"Päihtyminen" pitää sisällään lukemattomia, keskenään erilaisia yhdistelmiä näistä kaikista ominaisuuksista. Se voi myös olla jotakin sellaista, jota minä en osaa kuvitella ja kuvailla.

Kysynkin siis: onko jollakin tapaa perusteltua, että "päihteet" aiheuttaisivat väistämättä ongelmia, olisivat automaattisesti haitallisia niin terveydelle kuin elämänhallinnalle, ja joiden käyttöä ei tarvitse edes ymmärtää tietääkseen, että tätä tulee ehdottomasti vastustaa? Onko ainuttakaan perustelua sille, että päihtynyt todella on väistämättä myös sekaisin tai hänen itsearviointikykynsä olisi varmasti heikentynyt?

Voisko siitä käyttökokemuksen laadusta ensisijaisesti puhua ne, joilla on omakohtaista kokemusta kustakin aineesta, eikä ne, joilla nimenomaan ei sitä kokemusta ole?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat