MillaJaakkola

Uskonnot ja katsomukset kouluopetuksessa

Pari aktiivista ateistia on viime aikoina ilmaissut minulle näkemyksensä, jonka mukaan kouluissa ei pitäisi opettaa lainkaan katsomusaineita - ei tunnustuksellisena, eikä yleisenä, kaikille yhteisenä esittelynä. En ole toistaiseksi vakuuttunut perusteluista.

 

Kyse ei siis ole minkään uskonnon mukaisesta opetuksesta, vaan yleisestä tutustumisesta katsomusten moninaisuuteen samaan tapaan, kuten maantiedossa tutustutaan eri valtioihin. Aine olisi kaikille yhteinen

 

Perusteluja puolesta:

- Se kehittäisi ymmärrystä eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan. Tämä vähentäisi pelkoja ja auttaisi suhtautumaan vähemmän vihamielisesti puolin ja toisin.

- Se kehittäisi kulttuurien tuntemusta, ja selventäisi kuinka merkittävä voima uskonnot ja niihin rinnastettavat katsomukset ovat olleen kulttuurien muokkaamisessa. Tämä auttaa osaltaan ymmärtämään syitä ja seurauksia ihmisen historiassa.

- Lapsille, joille opetetaan kotona fundamentaalia uskonnontulkintaa, avautuisi väistämättä laajempi näkökulma aiheeseen.

- Lapset, jotka eivät kotonaan kuule uskonnoista sanaakaan, pääsisivät kurkistamaan täysin uusien maailmantulkintojen sisään ja eläytyämään toisin ajattelevien kokemukiin. Tämä ei tarkoita, että lasten pitäisi omaksua niitä, ainoastaan tutustua niihin.

- Se tarjoaisi lapsille mahdollisuuksia nähdä sellaisia yhtäläisyyksiä, yksityiskohtia ja suuria linjoja, jotka ovat menneet aikuisilta ohi. Lapset, kuten tiedetään, eivät näe keisarin päällä vaatteita.

- Se opettaisi lapset suhtautumaan tarjolla oleviin katsomuksiin kriittisesti ja etsimään itse totuutta vakuuttavista käännytysyrityksistä huolimatta.

 

Kuvittelisi, että fundamentaaleimmallekin ateistille kelpaisi. Nämä pari tuttavaani ovat kuitenkin tarjonneet mm. seuraavanlaisia perusteluja:

- Sitä ei tarvita.

- Pari kurssia historian ja yhteiskuntaopin yhteydessä rittää.

- Lapsille ei pidä opettaa uskontoja.

 

En ole kuitenkaan vakuuttunut. Miksi ei tarvita? Minun mielestäni kaikille yhteisessä katsomusaineessa olisi huomattavia mahdollisuuksia. Miten muka pari kurssia riittää? Mielestäni aihepiiri on aivan liian laaja ja monipuolinen tungettavaksi pariin kurssiin. Ja miksi ihmeessä ei pitäisi opettaa? Mihin tahansa aiheeseen voi suhtautua loogisesti ja analyyttisesti, so. tieteellisesti. Miksi yksi - maailman menoa radikaalisti muovannut - inhimmillisen kulttuurin ja kokemuksen osa-alue pitäisi sensuroida?

 

Lapset ovat fiksuja, heitä ei pidä aliarvioida. Sen sijaan heitä on terveellistä kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan ja tutkimaan aivan kaikkea ympärillään. Miksi maailmankatsomukset olisivat vaarallinen poikkeus?

(Myönnän, ettei aivan kaikkea tietoa kannata jakaa peruskouluikäisille. Esimerkiksi ilotulitteiden valmistusohjeet voivat olla fataaleja ennen kuin järki ja vastuu ovat kasvaneet riittävästi.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat